ARVOISAT MILJOONA UNETONTA, Jukka Alihanka LKT , Dosentti Johdanto: Unettomuudesta kärsii Suomessa tutkimusten mukaan n. 20 % väestöstä, osa tilapäisestä unettomuudesta ja osa kroonisesta pitkäaikaisesta unettomuudesta. Yksi lohtu on, että kanssakärsijöitä on runsain mitoin, ei ainakaan tarvitse hävetä sairauttaan tai oirettaan. Unilääkkeet ovat yksi maailman eniten käytetty lääkeaineryhmä. Mutta eipä taida lohduttaa potilasta joka kärsii hammassärystä, että niin moni muukin siitä kärsii. Yksilötasolla unettomuus on kiusallinen oire joka pitkään jatkuessaan romuttaa ihmisen toimintakyvyn, terveyden ja jopa elämänhalun. Unettomuutta on vähätelty, ehkä juuri siksi, että oire on yleinen sitä on sanottu vain "oireeksi" ja yleensä samassa yhteydessä viitataan psyykkisiin ongelmiin. Unettomuuden hoito on keskittynyt psykiatrien vastuulle ja tutkimus suurelta osin psykologeille. En voi olla vertaamatta tilannetta 1970 luvun puoliväliin, jolloin itsekin olin mukana, kun ns. uniapneatautia yritettiin tuoda lääketieteellisen tutkimuksen ja kliinisen käytännön tasolle. Sitäkin sairautta vähäteltiin: "miehenhän kuuluu kuorsata, se on vain seksikästä" . Nyt 20 vuotta myöhemmin tämä unen häiriötila on laajasti tunnettu ja tiedostettu työkykyä heikentäväksi ja yleistä terveydentilaa monin riskitekijöin uhkaavaksi sairaudeksi. Uniapneataudista kärsivien määrän on arvioitu olevan maassamme 5-10 % väestöstä. Unettomuudesta kärsivien määrä on vielä suurempi ja pitkäaikaisen unettomuuden osuus useisiin ihmisen terveydentilaa uhkaaviin sairauksiin on tutkimusten alla ja toistaiseksi aivan liian vähän tieteellisesti selvitetty. Krooninen insomnia on diagnoosi joka ansaitsee tulevaisuudessa paikkansa yksinäänkin muiden työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien joukossa, eikä vain liitettynä johonkin psykiatriseen diagnoosiin. Mutta diagnoosit ovat vain todistuksia varten, tärkeämpää on se inhimillinen kärsimys, mitä unettomuus aiheuttaa ja tärkeämpää on tämän sairauden hoito ja oireiden lievitys. Ja tottahan on, että unettomuutta on monta astetta. Tilapäinen unettomuus, joka kestää muutamia päiviä ja liittyy johonkin elämän stressitilanteeseen, joko fyysiseen tai psyykkiseen, harvoin vaatii hoitoa tai lääkitystä. Ja kuitenkin silloinkin se on potilaalle erittäin epämiellyttävä, usein pelkoa herättävä kokemus. Mistä unettomuus johtuu? Kun ihminen ei saa unta, aivojen ns. "unikeskus" ei pysty voittamaan syvällä ydinjatkoksessa olevan ns. "valvekeskuksen" liiallista aktiivisuutta silloin kun normaalin vuorokausirytmin mukaan nukahtamisen pitäisi tapahtua. Unettomuus voi johtua joko psyykkisistä tai fyysisistä eli elimellisistä syistä Aikaisemmin unettomuus katsottiin lähes yksinomaan psyykkiseksi oireeksi. Kuitenkin on osoittautunut, että unettomuutta voi esiintyä psyykkisesti täysin terveillä, muuten normaalia elämää elävillä työkykyisillä aktiivisilla ihmisillä. Pitkäaikainen unettomuus heikentää työkykyä, keskittymistä, muistia ja henkisiä voimavaroja sekä vaikuttaa terveydentilaa yleisesti heikentävästi ja herkistää ihmistä saamaan muita sairauksia.Moni asia voi aiheuttaa "valvekeskuksen" liiallista aktiivisuutta, mikä johtaa unettomuuteen. Tilapäinen unettomuus: Henkinen paine, ajatusten pyöriminen päässä, työpaineet, perhehuolet, psyykkinen ahdistuneisuus, ja usein läheisten kuolemantapaukset voivat aiheuttaa keskushermoston eli aivojen korkeampien osien pitkäaikaista yliaktiivisuutta, mikä aktivoi valvekeskusta ja estää unen tulon. Jos unettomuudelle on joku edellä kuvattu luonnollinen syy, voidaan unettomuuden katsoa olevan ihmisen alitajunnan normaali reaktio psyykkiselle "kivulle". Tilanne voi korjautua itsestään tai se voi vaatia "kotikonsteja" tai joskus myös lääkitystä. Nykyisillä nukahtamislääkkeillä ja unilääkkeillä saadaan yleensä hyvä tulos tämäntyyppisessä "keskushermostoperäisessä" unettomuudessa. Apu on kuitenkin usein lyhytaikainen ja unilääkkeitten useita päiviä kestävä käyttö voi johtaa tottumiseen ja niiden tehon heikkenemiseen. "Kotikonsteja" tilapäisen unettomuuden hoitona ovat erilaiset rentoutusmenetelmät: Jollekin sopii saunominen, liikunta, iltasyöminen, sipulimaito ym. Tavallinen "kotikonsti" on myös ns. "yömyssy" eli alkoholin nauttiminen ennen nukkumaan menoa rentoutuksen saavuttamiseksi. Tämäkään keino ei liene kovin huono tilapäiseen unihäiriöön jos kohtuudessa pysytään, eikä tavoitteena ole "sammuminen". Voimakasta liikuntaa ei pidä harrastaa aivan ennen nukkumaan menoa, vaan mieluiten n. 3 tuntia ennen. Tilapäisen unettomuuden syy voi joskus olla myös tiedostamaton psyykkinen tekijä, alitajunnan arvoitus, jota ihminen itse tietämättään yrittää ratkaista. Pitkäaikainen unettomuuskierre: Pitkittyessään tilapäinen unettomuus johtaa tilaan, jota voisi luonnehtia sanalla "unettomuuskierre". Kun unettomuus jatkuu useita päiviä tai viikkoja, elimistössä tapahtuu unenpuutteen ja unettomuuskierteen mukana muutoksia koko elimistön säätelyjärjestelmissä ja seurauksena on ei vain psyykkinen unettomuus vaan myös koko elimistön toimintaa koskettava "somaattinen" unettomuus, jolle on tyypillistä autonomisessa hermostossa ns. sympaattisen hermoston yliaktiivisuus. Tällainen on tyypiltään varsin yleinen "stressiunettomuus". Kun unen rakenne ja rytmi rikkoontuu, alkuyön hiljaisen unen kasvuhormonipiikki voi jäädä pois, samoin loppuyön kortisonierityspiikki. Näiden hormonien erittyminen ei kokonaan jää pois, mutta häiriintyy ja osa potilaan oireista voi pahentua näiden mekanismien kautta. Unenpuutteen vuoksi keskushermoston ja koko elimistön yleinen ärtyvyys lisääntyy, lihakset ovat jännittyneet, ja levottomat, voi tulla esiin tarve koko ajan siirrellä jalkoja (ns. levottomat jalat). Pulssi on nukkumaan mennessä korkea, ja tuntuu tykytyksenä rinnassa. Hengitys on tiheää ja levotonta ja ns. hyperventilaatioon taipuvaisilla ihmisillä voi esiintyä liikahengitystä ja ilman loppumisen tunnetta. Usein esiintyy hikoilua, verenpaine voi olla koholla ja myös tuntoaisti voi olla herkistynyt aiheuttaen tarvetta koko ajan raapia ja kääntyillä. Tällaisessa tilanteessa ei vain ajatukset ja psyyke, vaan myös koko elimistön "jännitystila" aiheuttaa "valvekeskuksen" aktivoitumista ja ylläpitää unettomuutta. Osa tällaisista oireista voi myös olla unilääkkeen vieroitusoireita, jos unilääkkeitä on käytetty pitkään. Yleisen unenaikaisen sympatikotonian tai parasympaattisen aktiivisuuden vaimeuden seuraukset elimistössä näkyvät usein yksilöllisesti eri tavoilla siten, että kunkin yksilön heikoin kohta, akilleen kantapää antaa ensimmäisenä oireita. Toisilla jumputtaa sydän, sydämessä esiintyy rytmihäiriöitä, toiselle ilmaantuu ilman loppumisen tunnetta, paniikkihäiriöitä, joillekin tulee vatsavaivoja, virtsavaivoja jne… Tyypillistä tällaiselle unettomuuskierteelle on, että tavanomaiset unilääkkeet eivät siihen auta kunnolla tai vain 1-3 tunniksi ja vaikka uni alkaakin, se keskeytyy toistuvasti lyhyiden väliaikojen kuluttua. Uni keskeytyy myös usein voimakkaisiin säpsähdyksiin ja tavallista pidempikestoisiin uniliikkeisiin, joiden jälkeen sydän hakkaa ikäänkuin pelästymisen jälkeen. Uudestaan nukahtaminen on vaikeaa. Tämä kertoo elimistön ja hermoston yliärtymystilasta, jota voidaan luonnehtia käsitteellä "hyperaktiivinen unenaikainen motoriikka". Tällainen tutkimuslöydös havaitaan lähes poikkeuksetta pitkäaikaista kroonista unettomuutta sairastavilla. ON SYY UNETTOMUUTEEN ALUNPERIN MIKÄ HYVÄNSÄ, UNETTOMUUS USEIN YLLÄPITÄÄ ITSE ITSEÄÄN JA PITKÄÄN JATKUESSAAN EDELLÄ KUVATUT UNETTOMUUSKIERTEEN OIREET TULEVAT ESIIN. Varhainen aamuherääminen: Yksi tavallinen unettomuuden tyyppi on varhainen aamuherääminen. Vaikka uni voi alkaa normaalisti ja nukahtamisvaikeutta ei ole, uni keskeytyy aamuyöllä ja potilas on levoton ja ahdistunut eikä saa uudelleen unta. Tällainen unettomuus on tyypillistä depressiosta eli masennuksesta kärsiville. Tämän tyyppiseen unihäiriöön saadaan usein apu masennuslääkkeistä, kun ne otetaan yötä vasten unilääkkeen asemasta. Elimellinen unettomuus: Unettomuutta voi aiheuttaa myös joku elimellinen sairaus:  särky  sydänkipu, angina pectoris  sydämen yöllinen vajaatoiminta  lihasten kiputila (ns. fibromyalgia)  levottomat jalat  kilpirauhasen ylitoiminta  hengitysvaikeudet, hengityskatkokset, yöastma  yölliset virtsavaivat, eturauhaskipu  ylävatsavaivat, vatsahaava, palleatyrä  aivoverenkiertohäiriöt, Parkinsonin tauti. Alzheimerin tauti  jne. Tällaiset syyt voivat aiheuttaa valvekeskuksen liiallisen aktivoitumisen ja ns. sekundaarisen unettomuuden, joka on seurausta jostain elimellisestä sairaudesta. Unettomuus voi siis joskus olla oire jostain aivan muusta elimellisestä sairaudesta. Psyykkiset sairaudet ja unettomuus: Moneen psyykkiseen sairauteen liittyy unettomuutta, mutta unettomuuteen ei läheskään aina liity psyykkistä sairautta. Depressioon, skitsofreniaan, neurooseihin liittyy usein unettomuus. Tällöin sairaudesta johtuva keskushermoston ja alitajunnan paine aktivoi valvekeskusta ja estää uneen tarvittavan psyykkisen ja fyysisen rauhoittumisen. Tällöin psyykkisen sairauden hoito esim. antipsykooteilla tai psykoterapialla voi parantaa myös unettomuuden. Unilääkeriippuvuus Yksi yleisimpiä unihäiriöiden aiheuttajia on pitkäaikainen unilääkkeiden käyttö sinänsä. Unilääkkeet menettävät tehonsa pitkäaikaisen käytön seurauksena ja lääkkeiden annosta on nostettava. Unettomuutta ylläpitää tällöin unilääkekierre, joka tulisi katkaista. Vaikka unilääke ei anna enää unta, sen ottamatta jättäminen aiheuttaa vieroitusoireena voimakasta levottomuutta ja unettomuutta. Unilääkkeistä vieroittaminen tapahtuu pikkuhiljaa ja siinä on otettava huomioon sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus unilääkkeestä. Yhtäkkinen unilääkkeen lopettaminen voi johtaa voimakkaisiin vieroitusoireisiin, jopa kouristuskohtauksiin. Unilääkkeiden runsas pitkäaikainen käyttö aiheuttaa huonoa päiväaikaista vireyttä, keskittymiskyvyn puutetta, muistihäiriöitä erityisesti lyhytmuistin osalta. Unettomuuden tutkiminen Kuten edelläolevasta käy ilmi unettomuudessa ei ole kyse yhdestä yksiselitteisestä oireesta, vaan sen takana voi olla monta hyvin erilaista syytä. Tärkeintä unettomuuden tutkimisessa on tarkka huolellinen selvitys potilaan terveydentilasta ja myös psyykkisistä tekijöistä. Kun on kyse pitkäaikaisesta unettomuudesta eli unettomuuskierteestä, on tärkeää selvittää kunkin potilaan kohdalla potilaan unen rakenteen häiriintymisen aste, unen motorinen levottomuus ja autonomisen hermoston tila. Hyvän käsityksen näistä objektiivisista unen häiriintymisen mittareista saa ns. unipatjatutkimuksella, joka on paras tehdä mahdollisimman rauhallisissa olosuhteissa ja parhaimmillaan potilaan kotona omassa sängyssä, koska unettomuudesta kärsivät potilaat eivät kunnolla nuku vieraissa olosuhteissa tai unilaboratoriossa, toisin kuin liikaunisuudesta (esim. uniapnea) kärsivät potilaat. Unettomuuden hoito: Unettomuuden hoito perustuu tarkkaan psyykkiseen ja fysiologiseen unen häiriintymisen asteen määrittämiseen. Hoito voi eri tapauksissa olla hyvin erilainen. Lyhytvaikutteiset nukahtamislääkkeet sopivat tilapäiseen unettomuuteen, mutta pitkäaikaisen unettomuuden, unettomuuskierteen hoidossa näillä lääkkeillä on huono teho. Tällöin on hoidettava myös unettomuuskierteen seurausilmiöitä eli koko elimistön tilaa kokonaisuutena. Tilanteen mukaan tällöin tulevat kysymykseen autonomisen hermoston tilaan vaikuttavat lääkkeet, hermoston ärtymistilaan vaikuttavat lääkkeet, verenkierron ja hengityksen tilaan vaikuttavat lääkkeet, lihasjännitykseen vaikuttavat lääkkeet ja tietenkin mielialaan ja psyykeen vaikuttavat lääkkeet. Onnistunut unettomuuden hoito on usein yksilöllinen, koska myös unettomuuden syyt ja sen seurausilmiöt ovat yksilöllisiä. Yleensä unettomuuskierteen hoito ja normaalin vuorokausirytmin saavuttaminen kestää viikkoja. Tämän jälkeen keskitytään estämään uuden unettomuusjakson alkaminen. Tietty alttius unettomuushäiriöille säilyy vaikka pahin kierre on voitettu. Joskus joudutaan turvautumaan pysyvään lääkitykseen. Yhteenveto Unettomuuden hoito ei ole yksinkertainen asia. Unettomuuteen vaikuttavat monet eri tekijät. Hoito, joka auttaa toista, ei välttämättä auta toista tippaakaan. Tilannetta voitaisiin verrata metsätöissä olevan hevosen rekeen, johon on lastattu liian suuri määrä tukkeja. Joskus voi olla niin että, jonkun yksinkertaisen asian -yhden tukin- poistaminen "reestä", esimerkiksi niskajännityksestä kärsivän potilaan fysikaallinen hoito, voi olla ratkaiseva, ja reki lähtee liikeelle, uni korjaantuu, potilas ei enää herää normaaliin fysiologiaan kuuluviin säpsähdyksiin, ja unettomuuskierre laukeaa. Toiselle taas tästä ei ole mitään apua. Mitään kaavamaista ratkaisua unettomuuden hoidossa ei ole. Kuten moni unettomuudesta kärsivä on voinut todeta, että nukahtamislääke, joka poistaa alitajunnan unenaikaisen "painolastin" turruttamalla aivoja hetkeksi, ei välttämättä voita unettomuutta, vaan potilas herää aamuyöllä ahdistuneena, sydän jyskyttäen. Samoin tavanomaisena patenttiratkaisuna tarjottu serotoniinilääke ei poistakaan sitä masennusta, joka mukamas aiheutti unettomuuden. Unettomuuden hoito ei ole "yhden nuotin samba" (serotoniinilääke) eikä kahdenkaan (nukahtamislääke + serotoniinilääke) !